Tekijänoikeusparodia

Suomen tekijänoikeuslaissa ei ole varsinaista parodian mahdollistavaa pykälää. Vaikka suora maininta laista puuttuukin, Suomessa on oikeuskirjallisuudessa aikaisemmin katsottu parodian olevan tekijänoikeuden poikkeus. Se, milloin parodiatarkoituksessa tehty taideteos loukkaa toisen tekijänoikeutta, perustuu aina tapauskohtaiseen arviointiin, joten yleispäteviä tulkintaohjeita on vaikea antaa.

Parodia voi mahdollistaa toisen tekijän teoksen käyttämisen joko tekijänoikeuslain 4.2 §:n (vapaa muuntelu) tai 22 §:n (sitaattioikeus) perusteella. Ennen näihin vaihtoehtoihin perehtymistä on kuitenkin hyvä tarkastella sitä tekijänoikeuden teokselle tarjoamaa suojaa, josta parodian perusteella voidaan poiketa.

Tekijänoikeuden perustaa tekijänoikeuslain 1.1 §, jonka mukaan tekijänoikeus kuuluu sille, joka on luonut teoksen.

Sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseen, olkoonpa se kaunokirjallinen tahi selittävä kirjallinen tai suullinen esitys, sävellys- tai näyttämöteos, elokuvateos, valokuvateos tai muu kuvataiteen teos, rakennustaiteen, taidekäsityön tai taideteollisuuden tuote taikka ilmetköönpä se muulla tavalla.

Tekijänoikeuslain tarkoittama kirjallinen tai taiteellinen teos on käsitteenä hyvin laaja: kirjallisia teoksia ovat esimerkiksi kaunokirjalliset tuotteet, tieteelliset artikkelit ja tietokoneohjelman koodi. Taiteellisia teoksia taas ovat kaikki muut tekijänoikeussuojan alaiset teokset, kuten näytelmät, sävellykset ja kuvataide.

Tekijänoikeus suojaa teoksen muotoa, mutta sen sisältö ja “idea” jäävät suojan ulkopuolelle. Suojaa saa paitsi teos kokonaisuudessaan, myös teoksen osa, jonka voi katsoa ilmentävän tekijänsä luomistyötä.

Taloudelliset ja moraaliset oikeudet

Tekijänoikeuden tekijälle tuottamat oikeudet jaetaan taloudellisiin (tekijänoikeuslain 2 §) ja moraalisiin (tekijänoikeuslain 3 §) oikeuksiin. Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu yksinomainen oikeus määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muunneltuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- ja taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen. 

Moraalisiin oikeuksiin taas kuuluvat isyysoikeus ja respektioikeus. Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava siten kuin hyvä tapa vaatii.

Respektioikeus taas merkitsee sitä, ettei teosta saa muunnella tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla, eikä saattaa yleisön saatavin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.

Parodiateokset asettuvat usein vastahankaan sekä tekijän taloudellisten että moraalisten oikeuksien kanssa, ja oikeus poiketa näistä parodiaperusteella onkin punnittava jokaisen oikeuden osalta erikseen.

Parodia tekijänoikeuslain 4.2 §:n tarkoittamana vapaana muunteluna

Pohjoismaissa on perinteisesti katsottu, että parodioissa teosta yleensä käytetään vapaasti muuntaen, eli kyseessä on tekijänoikeuslain 4.2 §:n mukainen tilanne, jossa tekijän lupaa ei tarvita.

Jos joku teosta vapaasti muuttaen on saanut aikaan uuden ja itsenäisen teoksen, ei hänen tekijänoikeutensa riipu tekijänoikeudesta alkuperäisteokseen.

Parodiateos on näissä tilanteissa uusi itsenäinen teos, eikä sen siten voida yleensä katsoa loukkaavan aiemman teoksen tekijän taloudellisia eikä moraalisia oikeuksia. Tämä uusi teos on saanut aineksia ja inspiraatiota toisesta teoksesta, mutta käyttö ei ole tekijänoikeudellisessa mielessä merkityksellistä.

Yleinen arviointitilanne on sellainen, jossa tulkitaan, onko parodia uusi ja itsenäinen teos, ja voidaanko se siten lukea 4.2 §:n alaan. Arvioinnissa itsenäisyyttä voi osoittaa se, että parodian tarkoitus on esikuvalle täysin vieras, eikä parodia siten kilpaile esikuvansa kanssa. Siten esikuvateoksen tekijällä ei ole taloudellisten oikeuksien suojan tarvetta. Parodiateoksen itsenäisyyttä arvioitaessa voidaan kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin:

  • Parodiateoksen on ylitettävä teostaso. Sen on oltava tekijänoikeuslain 1 §:n tarkoittamalla tavalla itsenäinen ja omaperäinen.
  • Parodialla on oltava yhteys alkuperäisteokseen.
  • Tästä huolimatta parodian tulee olla selvästi erotettavissa alkuperäisteoksesta.
  • Parodian käsitteeseen kuuluu myös, että teos toteuttaa parodiatarkoitusta.

Parodia tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisena sitaattina

Jotkut toisesta teoksesta lainaavat parodiateokset saattavat kuulua tekijänoikeuslain 22 §:n sitaattioikeuden piiriin.

Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Sitaatti voi olla sanatarkka lainaus aikaisemmasta teoksesta, tai lainattavan aineiston selostamista tai referoimista tekijänoikeudellisesti merkityksettömin muutoksin. Sallitun siteerauksen on täytettävä kolme kriteeriä:

  • Siteerata saa vain julkaistua teosta
  • Käytön on oltava hyvän tavan mukaista
  • Käytön on tapahduttava tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa

Parodiassa sitaattioikeuden soveltamisen ongelmaksi näyttäisi muodostuvan hyvän tavan mukaisuus -kriteeri. Parodiassa alkuperäisen teoksen vääristelevä käyttö kun on usein itsetarkoitus. Siten parodian sovittaminen sitaattioikeuden piiriin saattaisi vaatia hyvän tavan mukaisuuden tulkinnan venyttämistä kattamaan vääristelyn parodiatarkoituksessa.

Laki ei kuitenkaan määrittele, mitä hyvän tavan mukaisuus tarkoittaa, vaan sen määrittävät yleensä eri alojen omat käytännöt. Niinpä sitaatti parodisessa taideteoksessa voi tulla arvioitavaksi sallivammin kuin sitaatti teknisluonteisessa tietokirjassa.

Kolmas sallitun sitaatin kriteeri on tarkoituksen edellyttämä laajuus. Se määräytyy lainauksen tarkoituksen, tavoitteiden ja käyttöyhteyden perusteella. Myös tarkoituksen edellyttämä laajuus on siis ratkaistava tapauskohtaisesti.

Tavat, joilla parodiateos voi hyötyä alkuperäisestä teoksesta

Parodioiva taideteos voi käyttää toista teosta monella tavalla. Lain näkökulmasta käyttö voi olla selvästi sallittua, sijoittua harmaalle alueelle, tai olla räikeän lainvastaista.

  1. Parodiateos voi olla itsenäinen ja omaperäinen. Se käyttää ainoastaan alkuperäisen teoksen teemoja ja ideoita, eikä tekijänoikeuden rajoitusten arviointi ole tarpeen.
  2. Parodiateoksen lainaama alkuperäisen teoksen osuus voi olla myös niin pieni (de minimis), että sen käyttäminen tulee katsoa vapaasti muuttamiseksi ja teoksen käyttö on näin ollen tekijänoikeuslain 4.2§ rajoissa.
  3. Parodiateos ei ole täysin itsenäinen ja omaperäinen, mutta se ei kopioi alkuperäistä teosta kokonaisuudessaan tai sen tekijänoikeudellisesti merkittävää osaa. Se voi siis olla tekijänoikeuslain 4.1 §:n mukainen epäitsenäinen muunnelma, joka vaatii alkuperäisen tekijän luvan. Kopioidut osat voivat myös muistuttaa tekijänoikeuslain 22 §:n mukaisia siteerauksia ja olla siten alisteisia hyvän tavan mukaisuus -kriteerille.
  4. Parodiateos lainaa alkuperäisestä teoksesta merkittäviä osia. Parodia voi koostua myös yksinomaan alkuperäisistä teoksista, joita on yhdistelty parodiavaikutuksen saamiseksi.

 

Lähteet:

Alén-Savikko, Anette 2016: Vakavasti otettava (va)iva – Tekijänoikeudellisia huomioita parodiasta. Teoksessa Korpisaari, Päivi (toim.) Viestintäoikeuden vuosikirja 2015, Helsinki: Unigrafia Oy.

Pitkänen, Anu: 2007 Tekijänoikeudella suojattu parodiatavaramerkki immateriaalioikeusstrategiana. Teoksessa Sorvari, Katariina (toim.): Teollisoikeudellisia kirjoituksia VIII. Turku: Turun yliopisto 2007.

Haarmann, Pirkko-Liisa 2005: Tekijänoikeus ja lähioikeudet. Helsinki: Talentum.

Harenko, Kristiina, Niiranen, Valtteri & Tarkela, Pekka 2016: Tekijänoikeus. Helsinki: Talentum Pro.

Hietanen, Herkko 2009: Pelleily sallittu? – Parodia tekijänoikeuden rajoituksena. Defensor Legis N:o 1 /2009.