Anu ja Antti (EU)

Deckmyn-tapauksessa EU-tuomioistuin otti kantaa parodiaan tekijänoikeuden rajoituksena. Tapaus on merkittävä, koska siinä EU-tuomioistuin joutui ensi kertaa avaamaan parodian käsitettä, jota on eri jäsenmaiden oikeuskäytännöissä tulkittu vaihtelevalla tavalla. Tapauksessa tulkittua jäsenmaiden tekijänoikeussäännöksiä yhtenäistävän tietoyhteiskuntadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY) säännöstä ei ole saatettu Suomessa voimaan, koska se on vapaaehtoinen. EUT:n ratkaisu kuitenkin tarjoaa tärkeää näkökulmaa myös suomalaiseen parodiapunnintaan. Ratkaisussa käsiteltiin tietoyhteiskuntadirektiivin 5 artiklan 3 kohdan k alakohdan tulkintaa.

”Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin seuraavissa tapauksissa:

k) käyttö karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa;

Tapauksessa belgialaisen äärioikeistopuolueen Vlaams Belangin edustaja Johan Deckmyn oli käyttänyt paikallisesti tunnetun Suske en Viske (suom. Anu ja Antti) -sarjakuvan kantta omassa teoksessaan ilman sarjakuvataiteilija Willebrord Vandersteenin tekijänoikeudet omistavan perikunnan lupaa. Deckmyn oli tehnyt sarjakuvapiirroksesta muunnelman, jossa alkuperäisessä teoksessa esiintyneen propelli selässään lentävän hahmon tilalle oli vaihdettu paikallinen poliitikko, joka Deckmynin kuvassa heitteli rahaa maahanmuuttajia kuvaaville huivi- ja turbaanipäisille ihmisille, kun sarjakuvasankarit Suske ja Viske katselivat sivusta. Deckmynin kuva oli julkaistu hänen puoluettaan lähellä olevan Vrijheidsfonds VZW -yhdistyksen kustantamassa kalenterissa.

KUVA: JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS PEDRO CRUZ VILLALÓN 22 päivänä toukokuuta 2014 (1)
http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=152656&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=318356

Tekemässään ennakkoratkaisupyynnössä belgialainen tuomioistuin tiedusteli EU-tuomioistuimelta, onko parodia itsenäinen eurooppaoikeudellinen käsite, mikä on parodian käsitteen sisältö EU-oikeudessa ja kuinka tietoyhteiskuntadirektiiviin pohjautuvaa parodiapoikkeusta on tulkittava. EUT katsoi, että parodia on unionin oikeuden itsenäinen käsite, ja sitä on tulkittava jäsenmaissa yhdenmukaisesti. Tuomioistuin määritteli, että tekijänoikeuden poikkeuksena parodian on täytettävä vain kaksi kriteeriä:

  • Parodiassa yhtäältä viitataan olemassa olevaan teokseen, mutta poiketaan siitä havaittavissa olevalla tavalla
  • Parodia on huumorin tai pilailun ilmentymä

Tuomioistuimen esittämä parodian tulkinta oli laaja. Se esitti myös kriteereitä, joita parodian ei tarvitse täyttää.

  • Parodian ei tarvitse kohdistua alkuperäiseen teokseen, vaan sen kohde voi olla myös muu kuin alkuperäinen teos tai tekijä
  • Parodian kohteena olevan teoksen lähdettä ei tarvitse mainita
  • Parodialla ei tarvitse olla sille ominaista alkuperäistä luonnetta
  • Parodian ei tarvitse olla kohtuudella yhdistettävissä muuhun henkilöön kuin alkuperäisen teoksen tekijään

Lisäksi tuomioistuin korosti, että parodiapoikkeuksen soveltamisessa on noudatettava oikeudenmukaista tasapainoa tekijän oikeuksien sekä parodiapoikkeuksen hyödyntäjän ilmaisunvapauden välillä. Kansallisia tuomioistuimia siis ohjeistettiin noudattamaan kokonaisharkintaa.  

Deckmyn-tapauksessa EUT kuitenkin vielä muistutti syrjintäkiellon merkityksestä ja totesi, että jos parodian viesti on syrjivä, tekijällä on lähtökohtaisesti oikeutettu intressi siihen, ettei suojattua teosta yhdistetä tällaiseen viestiin. Tältä osin ratkaisu kasvatti oikeudenhaltijoiden kieltovaltaa.

Lähteenä lisäksi:

Mylly, Tuomas: Parodia ja eurooppalainen talousoikeus, Lakimies 7–8/2015.