Kielitoimiston suomen kielen sanakirja määrittelee sanan parodia :
kirjallisuuden laji t. tuote, jossa jk yl. tunnettu aihe t. teos tehdään naurunalaiseksi sen ominaispiirteitä ivallisesti mukailemalla, ivamukaelma.
Taiteessa parodia siis osapuilleen tarkoittaa leikkiä toisen tekijän teoksen ulkoisilla ominaisuuksilla, hengellä tai ideoilla. Lainkäytössä parodia (kuten muutkin lainaamiseen ja mukailemiseen perustuvat taiteen tekemisen muodot) taas merkitsee ennen kaikkea rajankäyntiä toisen tekijän aineettomien oikeuksien kanssa, ja nuo oikeudet suojaavat ainoastaan teoksen ulkoista muotoa.
Parodialla tarkoitetaan yleensä ivallista mukaelmaa, jossa viitataan johonkin olemassa olevaan teokseen selvästi havaittavissa olevalla tavalla. Parodia on merkittävä väline yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisessa ja aikalaisilmiöiden tarkastelussa, mutta parodiaa käytetään myös puhtaasti kaupallisessa tarkoituksessa.
Perinteisten kirjallisten ja taiteellisten teosten, niiden tekijöiden ja aiheiden ohella parodia voi kohdistua esimerkiksi tavaramerkkeihin, tavaramerkkien haltijoihin tai tavaramerkkeihin liittyviin ilmiöihin.
Euroopan unionin tuomioistuin on Deckmyn ja Vrijheidsfond-ratkaisussaan (C-201/13) todennut parodian olevan EU-oikeudellinen käsite. Parodia peruskäsitteenä tulkitaan näin ollen laajaksi.
Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan parodian tunnusmerkkien täyttymiseen riittää, että parodiassa viitataan alkuperäiseen teokseen ja ilmaisu poikkeaa selvästi alkuperäisestä. Lisäksi edellytetään, että parodia on huumorin tai pilailun ilmentymä.
Parodia on ilmiönä monimuotoinen
Ilmiönä parodia on monimuotoinen. Lähinnä taiteellisista syistä syntyneestä parodiasta voidaan käyttää esimerkkinä Andy Warhollin ikonisia Campbell-keittotölkkiteoksia. Yhteiskunnallisesti kantaaottavia parodiatöitä ovat puolestaan esimerkiksi Jani Leinosen Elovena-tyyppistä naishahmoa kuvaavat teokset sekä Harro Koskisen 70-luvulla luodut logomuunnelmat, joissa esimerkiksi merkit Esso ja Shell kääntyvät muotoon Esto ja Smell.
Parodian asemaa voidaan tarkastella tekijänoikeuden ja tavaramerkkioikeuden näkökulmasta. Tekijänoikeus suojaa teosta sekä kokonaisuutena että teoskynnyksen ylittäviltä niin sanotusti itsenäisiltä osilta. Tekijänoikeus ei luo tekijälle yksinoikeutta pelkästään kyseiseen teokseen, vaan tekijänoikeus ulottuu myös teosta laajemmalle, niin sanottuihin teoksen hyväksikäytöstä seuranneisiin johdannaisteoksiin. Käytännössä tekijänoikeuden ulottuminen johdannaisteoksiin vaikuttaa uusien teosten valmistamiseen aiheuttaen näin potentiaalisesti seurauksia myös taiteelliseen toimintaan sinänsä.
Taiteen vapaus
Parodian erityistä asemaa voidaan perustella perustuslain 12 §:n turvaamalla sananvapaudella, johon kuuluu oikeus julkaista ajatuksia ja mielipiteitä kirjallisessa ja taiteellisessa muodossa sekä perustuslain 16 §:n taiteen vapaudella. Ilmaisu- ja sananvapaus ovat lähtökohtaisesti sisältö- ja välineneutraaleja.
Joskus alkuperäisen teoksen parodisointi voidaan oikeuttaa myös tekijänoikeuslain 22 §:n sitaattioikeuden nojalla. Vaikka oikeuskirjallisuudessa parodian on lähtökohtaisesti katsottu rajoittavan alkuperäisen tekijän yksinoikeutta, tekijänoikeuslaki ei sinänsä mainitse parodiaa tekijänoikeuden poikkeuksena.
Tavaramerkkiparodian osalta ei lainsäädännöstä myöskään löydy erityistä poikkeusta. Tunnettujen teosten tai tavaramerkkien käyttäminen uusissa taideteoksissa voi olla yhteiskunnallinen keskustelunavaus tai pelkkää huumoria.
Laissa toisen teoksen käyttötarkoituksella taas ei ainakaan periaatteessa pitäisi olla merkitystä, vaan tarkastelun pitäisi perustua siihen, onko käyttö pysynyt lain sallimissa rajoissa. Tosiasiassa taide tai epäkaupallinen käyttö on tuomioistuinratkaisuissa saanut paljon enemmän anteeksi kuin toisen teoksen mukailu esimerkiksi oman tuotteen mainontaa varten.
On kuitenkin syytä muistaa, että teoksen tai tavaramerkin käyttö voi olla aineettomien varallisuusoikeuksien näkökulmasta sallittua parodiaa, mutta samalla esimerkiksi kunnianloukkaus tai yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä.
Parodiapykälät puuttuvat laista
Oman teoksen tai tavaramerkin joutuminen parodian kohteeksi tai välineeksi ei useinkaan ole oikeudenhaltijalle mieluisaa.
Suomessa viime vuosien tunnetuimpiin tavaramerkkiparodioihin lukeutuvat taiteilija Jani Leinosen Elovena-teokset, joihin tuotemerkin omistava Raisio yritti puuttua varoituskirjeellä. Tuossa tapauksessa riita kuitenkin tyrehtyi ennen kuin kanteet alkoivat viuhua.
Tuomioistuimeen saakka edenneitä parodiatapauksia on Suomessa muutenkin vähän (ks. KKO: Lapualaisooppera).
Suomen tekijänoikeuslaki ja tavaramerkkilaki eivät myöskään sisällä erityisiä parodiapykäliä, joiden avulla oikeudenhaltijan yksinoikeudesta voitaisiin oikeudessa poiketa taiteen nimissä, vaan harvat parodiaa sivuavat tapauksemme on käsitelty muiden lain säännösten avulla.
EU on yhdenmukaistanut jäsenmaidensa lainsäädäntöä myös tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien suhteen, ja tarjonnut niille mahdollisuutta tällaisen parodiapykälän säätämiseen kansallisiin tekijänoikeuslakeihinsa (tavaramerkkilaeissa samanlaista mahdollisuutta ei ole tarjottu).
Suomi on katsonut, ettei tällaiselle ole tarvetta, vaan taiteellinen lainaaminen voidaan mahduttaa olemassa olevien säännösten alaan. EU:n lainsäädännöllisiä avauksia ja EU-tuomioistuimen parodiaa käsitteleviä ratkaisuja on kuitenkin syytä seurata Suomessa tarkasti, koska suuren laivan suunta on selkeästi muuttumassa parodialle myönteisemmäksi.
Tämä kirjoitus on osa sivustoa, joka käsittelee parodian tekijänoikeuskysymyksiä. Sivuston on tuottanut Turre Legal – lakiasiaintoimisto, joka on erikoisalueena on tekijänoikeus.