Louis Vuitton vs. Haute Diggity Dog (USA)

Tapauksessa lemmikkitarvikevalmistaja Haute Diggity Dog myi Chewy Vuiton -nimistä purulelusarjaa, joka pilaili tunnetun luksustuotevalmistaja Louis Vuittonin tavaramerkin kustannuksella. Tästä suivaantuneena Louis Vuitton syytti Haute Diggity Dogia tavaramerkkiensä loukkaamisesta ja lopulta yhdysvaltalainen vetoomustuomioistuin punnitsi, onko asiassa loukattu laajalti tunnetun tavaramerkin suojaa. Yhdysvaltain tavaramerkkilainsäädäntö (Lanham Act) eroaa Suomen vastaavasta lainsäädännöstä. Tapauksen päättely voi kuitenkin tarjota aineksia myös kotimaisten tavaramerkkiparodioitten arviointiin.

Tapauksessa ratkaistiin, vesittääkö tavaramerkin parodiakäyttö laajalti tunnettua tavaramerkkiä heikentämällä sen tunnistettavuutta (dilution by blurring) tai tahraamalla sen mainetta (dilution by tarnishing). Tuomioistuin totesi kokoavasti, ettei pelkkä väite tunnetun tavaramerkin käytöstä parodiassa riittänyt puolustukseksi, vaan käyttöä on punnittava tapauskohtaisesti tavaramerkkilain vaatimusten valossa.

KUVA: http://www.hautediggitydog.com/products/chewy-vuiton-checker-purse

Yhdysvaltain tavaramerkkilaki nimeää kuusi näkökulmaa, joita täytyy punnita, kun määritetään, voiko vesittyminen tunnistettavuutta heikentämällä (dilution by blurring) tulla kyseeseen:

  1. Samanlaisuuden aste tarkasteltavan merkin tai toiminimen ja laajalti tunnetun tavaramerkin välillä
  2. Tunnetun merkin erottuvuuden aste
  3. Onko tunnetun merkin haltijan käyttö yksinomaista vai käyttävätkö muutkin merkkiä
  4. Tunnetun merkin tunnistettavuuden aste
  5. Onko tarkasteltavan merkin tai toiminimen käytön tarkoitus luoda mielleyhtymä tunnettuun tavaramerkkiin
  6. Syntyykö tarkasteltavan merkin tai toiminimen ja tunnetun merkin välille konkreettista mielleyhtymää

Tuomioistuin katsoi, että laajalti tunnettua tavaramerkkiä ei tässä tapauksessa käytetty, vaan mukailtiin parodisesti. Haute Diggity Dogin purulelut erosivat tarkoituksella Louis Vuittonin tavaramerkeistä niin selkeästi, että tuomioistuimen mukaan yhtiö ei pyrkinyt luomaan mielleyhtymää Louis Vuittonin tavaramerkkeihin, eikä käyttö tässä tapauksessa sellaista mielleyhtymää muodostanut. Siten kyse ei ollut tavaramerkin vesittymisestä tunnistettavuutta heikentämällä. Tuomioistuin myös lisäsi, että Vuittonin tavaramerkkien erityinen vahvuus ja erottamiskykyisyys tekee tällaisen vesittymisen vielä epätodennäköisemmäksi kuin vähemmän tunnetun merkin tapauksessa.

Tuomioistuin myös totesi, että Louis Vuitton ei myöskään pystynyt näyttämään, että sen merkille olisi seurannut mukailusta konkreettista haittaa, joka katsottaisiin lain nojalla vesittymiseksi mainetta tahraamalla (dilution by tarnishing).

Lisätietoa amerikkalaisesta vesittymisopista esim: Tuomola, Teija 2003: Vesittymisoppi merkitsee USA:ssa laajempaa kielto-oikeutta kuin Suomessa. IPRinfo 4/2003.