Moomin of Finland – oikeuksien loukkaus vai sallittu käyttö

Image julkaisi Maaliskuussa 2017 kansikuvana kolme erilaista kuvaa, joiden otsikkona oli Moomin of Finland. Kuvissa Sami Saramäen piirtämät lihaksikkaat muumihahmot poseeraavat Tom of Finland -tyylisesti nahkavaatteissa.

Helsingin Sanomien mukaan Moomin Characters Oy Ltd ja/tai Tove Janssonin perikunta oli lähestynyt Image-lehteä korvausvaatimuksella. Moomin Characters Oy Ltd:n toimitusjohtajan Roleff Kråkströmin mukaan ”hahmojen luvaton käyttö rikkoi liikemiesetiikkaa”.

Oliko Imagen toiminta laillista, vai rikkoiko se lakia?

Tapauksessa tulee erottaa erilaiset immateriaalioikeudelliset suojamuodot. Tässä tapauksessa kyse on todennäköisimmin tekijänoikeudesta ja tavaramerkistä sekä mahdollisesti myös sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Näistä viimeksimainittu ei ole varsinainen immateriaalioikeudellinen suojamuoto, mutta sen käsittely on silti oleellista.

Muumit ja tekijänoikeus

Tekijänoikeus on useimmille ainakin perusidean tasolla tuttu: tekijänoikeus suojaa luovan työn tulosta, kuten kuvaa tai kirjaa, eikä vaadi rekisteröintiä. Saadakseen tekijänoikeussuojan teoksen tulee olla itsenäinen ja omaperäinen. Tekijänoikeudesta on säädetty tekijänoikeuslaissa (1961/404). Vain tekijällä on oikeus valmistaa teoksesta teoskappaleita. Myös teoksen muunnelmia eli johdannaisteoksia pidetään teoksen kappaleina (tekijänoikeuslaki 2 §). Tekijänoikeus siis suojaa teosta epäoikeutettua kopiointia ja luvattomia johdannaisteoksia vastaan.

Nahkahomomuumeissa oli kyse muumihahmojen tekijänoikeudesta: muumihahmot ovat Tove Janssonin käsialaa ja siten tekijänoikeudella suojattuja. Loukkasivatko Imagen kannessa olevat muumihahmot Janssonin tekijänoikeutta?

Eivät.

Toisin kuin joidenkin muiden maiden tekijänoikeuslaeissa, Suomen tekijänoikeuslaissa ei ole erityistä hahmosuojaa. Pelkkä hahmo ei ole tekijänoikeudellisessa mielessä teos; yksittäiset kuvat hahmosta ovat. Pelkkä hahmo tai hahmodesign ei siis nauti tekijänoikeuden suojaa, eli kuka tahansa voi käyttää toisen hahmoja omissa teoksissaan.

Saramäen piirtämät Moomin of Finland -hahmot ovat tekijänoikeudellisesti hyvin todennäköisesti selvillä vesillä. Vaikka ne ovat selkeästi muumeista inspiroituneita, niissä on paljon eroja ”oikeisiin” muumihahmoihin verrattuna. Vai muistaako joku nähneensä Muumipeikolla sixpackin?

Muumit ja tavaramerkki

Tavaramerkkioikeudellisesti tilanne on toinen. Lähtökohtaisesti tavaramerkki on merkki, jota elinkeinonharjoittaja käyttää erottaakseen tuotteensa tai palvelunsa elinkeinotoiminnassa. Tavaramerkkiä säätelee tavaramerkkilaki (7/1964).

Toisin kuin tekijänoikeus, oikeus tavaramerkkiin syntyy yleensä rekisteröimällä. MOOMIN on Moomin Characters Oy Ltd:n rekisteröity sanamerkki (Nro 264960). MOOMIN-tavaramerkki on myös rekisteröity luokkaan 16 ja tavaraluettelossa erityisesti mainittu ”Sanomalehdet, aikakauslehdet”. Moomin Charactersilla on siis yksinoikeus käyttää MOOMIN-sanaa sanomalehdissä ja aikakauslehdissä tavaroiden ja palveluiden tunnuksena.

Tältä kannalta MOOMIN-sanan käyttö Imagen kannessa voisi siis loukata Moomin Charactersin tavaramerkkiä.

Moomin of Finland Image kannet

Image-lehti voi kuitenkin vedota tavaramerkkiparodiaan. Moomin of Finlandissa Moomin-sanan käyttö oli selvästi tarkoitettu parodiseksi. Kenellekään tuskin tuli ajatusta, että kyseessä olisi aito, lisensoitu muumituote.

Tavaramerkkiparodia on kuitenkin hyvin epäselvä poikkeus: sille ei löydy tavaramerkkilaista tai muistakaan laeista suoraa tukea pykälätasolla. Laillisesti tavaramerkkiparodia nojaakin lähtökohtaisesti pelkkään perustuslain suomaan sananvapauteen.

Tavaramerkkiparodiassa on vain se ongelma, että sitä on tavattu soveltaa enemmänkin taiteellisissa ja yhteiskunnallisissa yhteyksissä, ei niinkään puhtaassa liiketoiminnassa. Tavaramerkkiloukkaus taas edellyttää aina kaupallista toimintaa.

Jos kyse on pelkän taiteen tekemisestä ilman minkäänlaista rahallista intressiä, ei tavaramerkkisuojaa sovelleta. Imagen toimittaminen on kuitenkin selvää liiketoimintaa, joka alentaa tavaramerkkiparodian soveltamismahdollisuuksia.

Tilanne oli siis avoin. Kun Image-lehden julkaisu kuitenkin oli ilmiselvästi elinkeinotoimintaa eikä pelkästään taidetta, oli mahdollista, ettei ”Moomin of Finland”-teksti saisi tavaramerkkiparodiasuojaa ja voisi siten loukata Moomin Charactersin tavaramerkkiä. Suomen tuomioistuimissa ei kuitenkaan ole ollut tällaisia liiketoimintaan liittyviä tavaramerkkiparodiatapauksia, joten oikeustila oli tältä osin avonainen.

Muumit ja sopimaton menettely elinkeinotoiminnassa

Kyse olisi myös voinut olla sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa. Sopimatonta menettelyä säätelee laki sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa (1061/1978). Todetusti SopMenL ei ole varsinainen immateriaalioikeudellinen suojamuoto. Se kuitenkin mahdollistaa immateriaalioikeustyyppisten asioiden suojaamisen ja erilaiseen epäoikeutettuun hyötymiseen puuttumisen.

Lain 1 §:n 1 momentti kuuluu lyhykäisyydessään seuraavasti: ”Elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä.”

Tällaista hyvän liiketavan vastaisuutta voi olla esimerkiksi toisen yrityksen tuottaman tunnettuuden, goodwillin tai muun vastaavan hyväksikäyttö.

Tyypillinen esimerkki on tekijänoikeusneuvoston lausunto TN 1986:8, ”Viljoa etsivä mies”, joka hahmottaa tekijänoikeuslain ja SopMenL:n välistä eroa. Kyseisessä tapauksessa oli kyse Älywapaa Palokunta -nimisestä TV-komediasarjasta, jonka yhdessä sketsisarjassa esiintyi jatkuvasti mies, joka kyseli ”Onks Viljoo näkyny?”. Kolmas osapuoli alkoi valmistaa oheistuotteita tuolla tekstillä varustettuna. Hän siis pyrki hyötymään TV-sarjan ja sen hahmon tunnettuudesta.

Tekijänoikeusneuvosto totesi, ettei hokema ”Onks Viljoo näkyny?” ylitä teoskynnystä eikä kolmannen tahon valmistamien oheistuotteiden myynti siksi ole tekijänoikeuslain vastaista. Kyseessä on tapaus, jota useat ovat pitäneet lähes ilmiselvästi sopimattomana menettelynä: ulkopuolinen taho pyrkii hyötymään jonkun toisen luovasta työstä.

Tältä kannalta katsottuna Moomin of Finland voisi mahdollisesti olla sopimatonta menettelyä elinkeinotoiminnassa, sillä kansi perustuu muumihahmojen luovaan hyödyntämiseen.

Toisaalta voidaan kysyä, kuinka paljon hyötyä tai myyntietua Image-lehti saa yksittäisestä kansikuvasta. Nähdäkseni on väärin sanoa, että Image pyrkisi erityisesti hyötymään tai ratsastamaan alkuperäisiä vastaavilla muumihahmoilla. Sen tarkoituksena ei myöskään ole häpäistä muumihahmoja tai aiheuttaa Moomin Characters Oy Ltd:lle tulonmenetystä tai vahinkoa.

Tältä kannalta en pidä SopMenL:n soveltamista kovinkaan todennäköisenä. SopMenL:n kannalta tulisi myös huomioida lehden parodinen tarkoitus kuvan takana.

Moomin of Finland ja Tom of Finland

Tilanne oli siis oikeudellisesti epäselvä. On ymmärrettävää, että Moomin Characters puuttuu kaikenlaiseen, mikä vähääkään haiskahtaa muumihahmojen tai sen tavaramerkkien väärinkäytöltä. Tavaramerkkien osalta sillä on siihen myös velvollisuus: jos tavaramerkin haltija sallii muiden käyttää merkkiään ilman että merkinhaltija puuttuu siihen, voi tavaramerkki nk. vesittyä ja merkinhaltija menettää merkin. Kaikista suojamuodoista todennäköisimmin Moomin of Finland olisi saattanut loukata tavaramerkkiä.

Tekijänoikeusloukkaukseen en usko. Piirroshahmot, edes ikoniset sellaiset, eivät saa tekijänoikeussuojaa, eivätkä Imagen Moomin of Finland -hahmot muistuta muumeja riittävän läheisesti, että tekijänoikeusloukkaus olisi todennäköinen.

SopMenL:n mukaiseen loukkaukseen en myöskään usko, sillä vaikka kyse oli liiketoiminnasta, voidaan kyseenalaistaa, kuinka pitkälti kukaan valitsee lehteä pelkän kansikuvan perusteella. Oli myös selvää, että hahmot tuskin menivät keneltäkään sekaisin oikeiden muumien kanssa. SopMenL:n kannalta olisi tullut myös huomioida teoksen parodinen tarkoitus.

Tapaus osoittaa, miten loukkauksia, hyötymistarkoituksia, parodisia tarkoituksia ja muita juridisia termejä voidaan tulkita ja tulkitaan eri suojamuotojen kohdalla eri tavalla. Joissain riittää, että kyse on ylipäätään liiketoiminnasta (tavaramerkki), joissain pitää kyse olla ”hyvän liiketavan vastaisuudesta” tai toimia muuten toisen elinkeinonharjoittajan kannalta ”sopimattomasti” (SopMenL).

Suojamuodot ovat toisiaan lähellä, mutta silti erilaisia.

Onnellinen loppu

Tapauksella oli onnellinen loppu. 25.3.2017 Image-lehti ja Moomin Characters ilmoittivat, että he olivat sopineet riidan. Osapuolet totesivat pitävänsä Saramäen kuvia taitavina ja jutun sisältöä tärkeänä. Molemmat osapuolet myös totesivat puolustavansa seksuaalista vapautta ja pitävänsä seksuaalista monimuotoisuutta tärkeänä asiana. Osana sovintoa Image-lehden kustantaja kertoi lahjoittavansa seksuaalista tasavertaisuutta edistävälle Seta Ry:lle 3000 euroa.

Lopputulema oli todennäköisesti molemmille osapuolille paras mahdollinen. Riitely oikeudessa olisi kuluttanut molempien resursseja. Moomin Characters olisi voinut voittaa riidan tavaramerkkiosan, mutta tästä voitosta olisi todennäköisesti jäänyt heille vain tuhkan maku suuhun: riidan ytimenä lienivät oikeus piirtää ja käyttää muumihahmoja julkisesti. Kuvat olisivat edelleen jatkaneet elämäänsä, vaikka Image olisikin joutunut maksamaan oikeudenkäyntikuluja. Todennäköisesti molemmat osapuolet olisivat kärsineet imagohaittoja.

Nyt kumpikaan ei joutunut häviämään oikeudessa, molemmat osapuolet pelastivat kasvonsa ja yhteisen sopimuksen perusteella Imagen kustantaja maksoi ”korvaukset” lahjoituksena Setalle yhteiskunnalliseen aktivismiin. Setaa osuvampaa lahjoituskohdetta olisikin ollut vaikea keksiä tapauksessa, joka yhdisti kaksi Suomen kansainvälisesti tunnettua, seksuaalivähemmistöjä edustanutta kuvataiteilijaa.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

Artikkelin alkuperäisversio on ensimmäisenä julkaistu Jussi Karin blogissa. Katso myös Karin kirjoitus ”Tekijänoikeus hahmoon ja fanitaide”.