Parodia ja perus- ja ihmisoikeudet

Tekijänoikeuden suojaamaa teosta ja tavaramerkkiä hyödyntävä tai siihen kohdistuva parodia ovat mielenkiintoisia ja kiistanalaisia aiheita myös perus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta. Parodiapunninnoissa nimittäin rakentuu jännite perustuslain 15 §:ssä turvattua omaisuudensuojaa nauttivien tekijänoikeuden ja tavaramerkkioikeuden sekä perustuslain 12 §:n sananvapauden sekä 16.3 §:n taiteen vapauden välille. Myös Euroopan unionin oikeudessa perusoikeussuojaa nauttivat taiteen vapaus perusoikeuskirjan 13 artiklan nojalla ja sananvapaus 11 artiklan nojalla, sekä omistusoikeus ja teollis- ja tekijänoikeuksien suoja 17 artiklan nojalla. Vastaavasti ilmaisumuotoja sekä teollis- ja tekijänoikeuksia suojaa myös Euroopan ihmisoikeussopimus. 

 

Ristiriita pohjautuu siihen, että parodiatapauksessa normaalit käyttö- tai muokkausoikeuden ostamiseen liittyvät markkinamekanismit eivät toimi. Tekijä kun on monesti haluton myymään lisenssiä itsensä tai teoksensa pilkkaamiseen. Mikäli tekijällä katsotaan olevan poikkeukseton yksinoikeus estää teoksen pienikin käyttö, hän voi rajoittaa itseensä ja työhönsä kohdistuvaa parodiamuotoista kritiikkiä. Myös taiteilija voi olla haluton käymään kauppaa oikeuksista, tai tietämätön parodian oikeudellisesta ongelmallisuudesta. Etenkin tavaramerkkioikeudessa brändinsä mainetta suojeleva oikeudenhaltija monesti pyrkii estämään kaikki lainaamisyritykset niiden motiivista riippumatta.

Nousevat taiteenalat haastavat yksinoikeuksia

Omaisuudensuojan ja ilmaisunvapauksien ristiriita on noussut esille yhä voimakkaampana olemassa olevan aineiston löytämistä ja yhdistelyä helpottavan teknologian sekä uusien lainaamiseen perustuvien taiteen muotojen vahvistuessa. Tämä ristiriita rajoittaa pienillä resursseilla toimivien taiteilijoiden mahdollisuuksia tuottaa parodiaa tai muita intertekstuaalisuuteen tai muuhun lainaamiseen perustuvia teoksia. Toisaalta tekijänoikeus tukee ainakin lainaamisproblematiikan ulkopuolella olevan tekijän ilmaisunvapautta kannustamalla julkaisemista. Tekijänoikeuslain taustalla onkin juuri kannustaminen uusien teosten luomiseen, mikä taas ei päde tavaramerkkilain tavoitteisiin. Tästä huolimatta molempien yksinoikeuksien käsittely tuomioistuimissa vaikuttaa parodisen lainaamisen kannalta pääpiirteissään samanlaiselta.

Lähteet:

Pihlajarinne, Taina 2012: Immateriaalioikeuden yleiset opit ja digitalisoituminen – vertailussa tekijänoikeus ja tavaramerkkioikeus. Lakimies 3/2012.

Rautiainen, Pauli 2012: Kuvataiteilijan oikeudellinen asema – Ammattimaista taiteellista toimintaa rajoittava ja edistävä oikeussääntely. Väistöskirja. Tampere 2012: Tampereen Yliopistopaino Oy – Juvenes Print.

Hietanen, Herkko 2009: Pelleily sallittu? – Parodia tekijänoikeuden rajoituksena. Defensor Legis N:o 1 /2009.

Mylly, Tuomas 2015: Parodia ja eurooppalainen talousoikeus, Lakimies 7–8/2015.